Rakas päiväkirja

Kello on 0030 ja mulla on seesteinen sunnuntai menossa. Pelaan myös samalla kännykkäpeliä, joten ajatus saattaa katkeilla normaalia enemmän. Mikäli se nyt edes on mahdollista.

Oon ny kaiken reissuilun jälkeen ollu pari viikkoo himassa ja hyvin onnistuneesti toteuttanu suunnitelmaa "rentoutus". Levottomana luonteena välillä vähän meinaa jalka vipattaa tekemättömyyden seurauksena, mutta kyllä se siitä sit laukee kun pidän pään kylmänä.

Pari kertaa oon nähny kavereita, jokusen kerran käyny kaupassa ja siinä se. On tosin ollu tässä kotosalla vielä pientä kämpän kuntoon laittamista, joten se on pitäny makuuhaavat poissa. Muuttaessa maalattiin äitin kanssa mun kaappien ovet, koska ne toi lähinnä mieleen 80 luvun helvetin. Maalattiin ne kuitenki pelkästään ulkopuolelta, koska oon laiska paska ja koska, jos joku muistaa niin muutto oli semisti rankka. Kuitenki tässä kesän mittaan kun oon ovia availlu ja luonnollisesti sisäpuolta tuijotellu, ni tulin siihen lopputulokseen, että kyllä ne pitää maalata myös sisäpuolelta. Vuokraisäntäkin varmaan kyllä oli siinä uskossa, että ne on vallan maalattu. Olis muuton yhteydessä saattanu tulla sanomista, kun karu totuus olis selvinny.

Otin sitten eräänä päivänä itteeni niskasta kiinni ja alotin puuhastelun. Onneks kumpikaan maaleista ei ollu kuivunu, että olis uusia joutunu ostamaan. Kolme päivää yhden välipäivän kanssa se prokkis otti ja täytyy sanoo, että hyvä kun tuli tehtyä. Kaapit on nyt paaaljon paremman näköset. Luonnollisesti. Valkonen ulkopinta ja myrkynvihree sisäpinta komboo ei välttämättä löydy minkään sisustuslehden sivuilta. Varsinki ku valkonen oli maalattu sisäpuolelle aika pitkin vittua. Mutta done and done ja kaikki ollaan ilosia. Ja pääsen eroon niistä maalipurkeista. Vei ihan perkeleellisen tilan mun erittäin vähäisessä kaappitilassa.

Sain myös kaverin avustuksella vihdoista viimein kaikki taulut seinälle. Halle-vitun-lujaaah. Tää tauluprojekti on ollu työn alla muutosta asti eli ihan hetken aikaa. Tosin antaakseni itelleni armoo, mun piti tehdä 4 taulua kuudesta, joten oli siinä muutakin ku naulojen nakutus seinään. Tai siis itseasiassa kaheksan tauluahan mulla on. Kaks on eteisessä. Nään ne niin harvoin, etten muistanu niiden olemassaoloa. Semisti huolestuttavaa. Eteisen taulut piirsin jo Tampereella asuessani ja noi kaks olohuoneen taulua on ne vanhat tutut selfiekuvat, jotka myös Mansesterin luukkua komisti.

Ja tosiaan neljä taulua tein sitten täällä. Ne on tollasta tekotaiteellista hölynpölyä, joka tuntu erittäin hyvältä idealta alusta asti. Oon oikeestaan aika pirun tyytyväinen niihin. Vois melkeen jopa sanoo, että oon ylpee itestäni. Täällä Imatralla asuessani oon itseasiassa muutamanki kerran ollu tosi ylpee itestäni ja se on erittäin omituinen fiilis. Jotenki on tosi vaikee olla ylpee omista saavutuksistaan ja siitä tulee jopa vähän kiusallinen fiilis. Perinteinen suomalainen. Tai sillee, et oon itekseni ylpee, hymyilen niin että suunpieliin sattuu, mutta äitiä lukuunottamatta en oikeen haluu kertoo niistä kellekään. Tälleen äkkiseltään mietittynä en muista yhtään, että millon ja mistä olisin viimeks ollu ylpee. Viimeset vuodet Tampereella ei tainnu kauheesti antaa aihetta ylpeyteen. Tai no oikeestaan se hetki kun työpaikan siirtymisen aikana menin pomon kanssa juttusille, pomo kysy toiveista uuden paikan suhteen, mä totesin haluavani irtisanoutua ja pomon leuka tippu lattiaan. Se oli kieltämättä aika vitun priceless hetki, josta olin haaveillu jo pari vuotta ja minkä olisin kyllä halunnu nauhalle. Onneks se on tallennettuna mun aivoihin ja vaikka oman nimeni unohtasin, ni sitä en unohda.

Mutta siis niin taulut. Ei ku taulut käsiteltiin jo. Ei ku joo piti mainita, että kolme pienempää taulua synty aikalailla kädenkäänteessä, mut sit tein yhen tollasen isomman ja hellurei. Mulla oli sen kanssa aivan tyystin eri ajatus kun mikä lopputulos on. Tein ensimmäisen kerran ja se ei ollu mitä ajattelin, mut se oli ihan semi puoli ok. Yritin korjailla sitä ja se meni koko aja vaa enemmän ja enemmän perseellee. Vähä niin ku rajauksen tekeminen silmään. Teet ihan ohkasen pikku rajauksen vaan ja ennen ku kerkeet kynää laskee pöydälle ni oot Winehouse. 

Yritin sitä taulua korjata useempaan otteeseen, mut siitä ei tullu hevonhittojakaan. Ja mikä parasta, olin kyllä oikeen tunnollisesti peittäny koko parvekkeen muoveilla ja pahveilla, ettei vaan käy mitään. Noh. Se ei ihan onnistunu. Vein taulun hittoon partsilta ja aloin siivota muoveja jne pois ja alta paljastu katastrofi. Koko vitun parvekkeen lattia oli ihan maalissa, kaikissa eri väreissä. Pääasiassa tummissa väreissä, tietysti. Yritin pari tuntia erinäkösillä aineilla hinkuttaa sitä, mutta eihän siitä tullu vittujakaan. Päädyin sit vaan ostamaan vitusti mattoja lattian peitoks, jos vuokranantaja päättää tulla käymään. Luojan kiitos mut tulee ens vuonna pelastamaan julkisivuremontti eikä vuokranantajan tarvii koskaan saaha tietää tästä pikku pikku äksidentistä, joka hänen parvekettaan kohtas.

Jouduin tässä vaiheessa jo käydä ostamassa uuden taulupohjan, koska edellisessä oli niin paksu kerros maalia, että se oli menetetty peli. Mutta sit onni otti kääntyäkseen ja sain uuteen canvaasiin ekalla kerralla tehtyä hieman muunnellun version siitä mitä alunperin ajattelin. Tai itseasiassa ihan erilaisen ku mitä alunperin ajattelin, mutta pirun hyvä siitä tuli. Vaikka toki tääkään setti ei ihan ongelmitta tietty voinu sujua. Häärin tällä kertaa vessassa taulun parissa, koska parveke oli jo tuhottu. Laivan kokosen perseeni kanssa kuitenki tuli ongelmia kun tökkäsin hyllyä, mistä sinkos hajuvesipullo lattialle. Kuten arvata saattaa, hajuvesipullo lojahti tuhannenpillunpäreeks sinne lattialle ja seuraavat pari viikkoo oli aika messevät tuoksut. Onneks se pullo ei ollu edes puolillaan, että haju hälveni noinki nopeesti. Ja se onnistu vielä oleen kolmesta hyllyllä olleesta pullosta se halvin litku. Kultareunus tässä hajuhelvetissä.

Sillon ku tän kämpän löysin ja tiesin, että joudun antaa käytännössä kaikki kalusteet pois, ni aloin jo suunnittelemaan tän sisustamista. Se, että makasin kolme kuukautta kotona ennen muuttoa autto tässä projektissa erityisesti, koska aikaa oli suunnitella. Tiesin, että nyt haluun tehä kaikkee kivaa, mitä oon aina miettiny ja netistä kattellu diy juttuja jne. Päätin myös, etten tee minkäälaisia kompromisseja tän asunnon suhteen. Tai no siis tietty rahallisia kompromisseja on pakko tehdä. Katoin yöpöytiä ja tv-tasoja netistä ja siis kuka vittu maksaa yöpöydästä 300e. Iha vitun jäätäviä summia pyydettiin pienestä palasta jotain materiaalia. Ja kaikki ei edes ollu hienoja. Joo ehkä, jos mä olisin voittanu sen 30 miltsiä eurojäkärissä, ni voisin pistää 300e yöpöytään, mut en tiiä ees silti.

Mutjoo siis, että rahallinen kompromissi on ainut, mitä suostun tekemään. Enkä sitäkään tee niin, että otan halvemman ja ruman tilalle. Ei. Etin halvemman, mutta ihan yhtä kivan tai vielä kivemman tilalle. Etin tasan tarkkaan niin kaua kunnes löydän, mutta rumaa en halua. Varsinki ku mä oon sellanen, että kerran kämpän sisutettuani en sitä muuta. Mä en oikeen oo kyllästyvää sorttia, tällasissa materiaalisissa asioissa ainakaan. Miehiin kyllästyn nanosekunnissa. Tampereellakin kun siihen kämppääni muutin, ni se oli samanlainen koko ajan. Kaikki kamat mitä mulla oli, olin ostanu sillon ku muutin. Ainut asia mikä vaihtu siellä asumisen aikana oli sänky. 

Nytkin siis tein sen päätöksen, että teen kerralla täykyn, ni ei tarvii sit asiaan enää palata. Halusin puuhata kaikkee ite ja sitä oon todellakin tehny. Tv-taso, taulut, kaikki maljakkot, esittelytaso, olohuoneen lamppu, keittiön säilytysratkasut, olohuoneen kello, wc:n pari hyllyä, pyykkikori. Kaikki tavalla tai toisella ite tuunattuja tai tehtyjä. Juurikin tällä hetkellä valmistelen ns. koristelua sängyn päädyssä olevalle seinälle. Sen jälkeen oon kaikki saanu tehtyä ja voin vihdoin ja viimein sanoo, että kämppä on valmis. Ja nyt kyllä sanon, että oon ihan pirun ylpee itestäni ja kaikista näistä jutuista, mitä oon tänne tehny. Vaikka kaikille ei ehkä ihan ensimmäisenä tulis tästä kämpästä, värimaailmasta ja sisustusratkasuista meikäläinen mieleen, ni mun mielestä tää kämppä näyttää just multa. Tai no kyllähän tää värimaailma on aika mua. Mustaa, punasta ja kultasta. Just sitä mitä mä oon. Mutta oon tehny myös muutamia väriratkasuja ton ulkopuolelta, millä oon jopa itteni yllättäny. Mutta kun kämppä on näin pieni, ni edes minä en halunnu pelkkää mustaa pienentämään sitä entisestään.

Kyllähän tää projekti on aikaa ottanu. Kuten huomaamme, ni muutosta on reilu 5 kk ja vasta nyt on valmista. Ja tääkin vaan siks, että oon ollu työttömänä ja mulla on ollu aikaa. Tai no aikaa ja aikaa. Kesä kyllä meni aikalailla heiluessa. Mutta on mulla silti ollu enemmän aikaa ja varsinki jaksamista kun mitä olis ollu, jos töissä olisin tässä samalla käyny. Sen kyllä muuttaessa ja suunnitelmia tehdessä tiedostin ja annoin itelleni luvan ottaa kaiken sen ajan mitä tartteen. Oikeestaan mietin, että varmaan menee koko tää vuosi ennen ku saan valmista. Että ylimääräsen vapaa-ajan ansiosta aikataulua otettiin kiinni muutamalla kuukaudella, toisin ku monella muulla kotimaisella työmaalla. 

Parveke ei tosin mattoja ja yhtä penkkiä lukuunottamatta oo valmis. Siitä nimenomaisesta syystä, että sinne on tulossa remontti ens vuonna. Luojan kiitos vuokraisäntä oli sen verran saanu tietoonsa, että mainitsi tästä mulle kun kämppää katteltiin ja sopparia kirjotettiin. Vuokraisäntä ei nimittäin kämppään liittyen ollu ihan hirveesti kartalla mistään. Löysin mm vasta tässä yks päivä yhden uuden varaston alakerrasta, mikä tähän mun kämppään kuuluu. Eli hyvä kun remontti kuitenki oli tiedossa. Mulla on nimittäin parvekkeenki varalle ns. aikamoiset suunnitelmat, ni olisin ehkä repiny verkkarini kun partsin sisustamisen jälkeen mulle olis selvinny, että ens kesänä mulla ei ookaan partsia. Varsinki ku säilytystilat on sen verran huonot, etten tiiä mihin olisin kaikki ne kamat tunkenu. Matot ja ton yhden tuolin vielä hanskaan.

Mutta remontin jälkeen sit pistetään vielä parveke mintiin. En oo itseasiassa ikinä oikeen ollu parveke-ihminen. Edellisessä kämpässähän mulla ei sellasta ollu lainkaan enkä sitä ikinä kaivannu. Kaikissa sitä edeltäneissä kyllä on ollu, mutta en edes muista niitä hirveesti käyttäneeni. Illanistujaisissa varmaan ainoot kerrat kun kämppä kävi kuumaks ja ahtaaks, että piti päästä viilentyy. Nyt sit päätin, että kun parveke kerran on, siinä on vielä lasitus suojaamassa ja kämppä sen verran pieni, ni sisustan siitä sellasen oikeen kivan. Mutta se tosiaan ny joutaa oottaa sitten kesää 2023 todennäkösesti. Saanpahan sit pitää parvekkeelle omat tuparit. Koska nyt luonnollisesti kun kämppä on valmis, ni on tupareiden vuoro.

Piti avautua vielä tähän postaukseen mun päätöksestä antaa itelleni tää syksy aikaa löytää mies, mutta näköjään intouduin selittämään nii vitusti asunnosta ja sen sisustuksesta, että jätän ny miehet seuraavaan kertaan.

Sen voisin tosin vielä tähän muistutuksena omasta hyvyydestäni itelleni mainita, että viimesimmällä Tampereen reissullani onnistuin murtamaan häntäluuni. As one does. Olin äitillä suihkussa ja siinä sit monen tekijän summana läsähdin perseelleni lattialle ja kuten tässä viimesen vuoden aikana on saatu huomata kun tämä massa lähtee liikkeelle, ni se pysähtyy vain murtumalla. Kolme edellistä kertaa kun oon heittäny pannut niin jotain on murtunu. Sainki instassa kysymyksen oonko tarkistuttanu mun luutiheyttä, että falskaako siellä joku. Täytynee jäädä seuraamaan asiaa ja jos nää luut nyt alkaa katkeilla enemmänki, ni sit tutkia asia. Pariin kolmeen päivään en pystyny istumaan käytännössä ollenkaa ja vieläki kyllä ku vähän enemmän jalkoja käyttää, ni hanurissa tuntuu. Alkaa se kuitenki jo vähän paremmin voimaan. Luojan kiitos.

Mutta joo siinä tämän hetken kuulumiset ja ens viikolla olis taas vähän kivuuksia luvassa, joita sit puretaan mahdollisesti viikon päästä sunnuntaina. Voisin melkeen yrittää ottaa tästä sunnuntaista sellasen päivän kun tänne vähän tuntoja kertailen. Ei tulis iha niin hirveesti sit asiaa kerralla ja kaikki olis vielä tuoreessa muistissa. Voisin yrittää vähän enemmän myös kuvailla tuntoja tänne, että saisin sit kerrattua uudelleenlukiessa mitkä fiilikset on ollu jne. Ens kesänä olis mukava lukee näitä alkupään tekstejä uudestaan kun asiat on saanu hautua, sulaa, muhia ja muuttua, niin näkee vähän mitkä on ollu tunnot ja kuinka paljon eteenpäin on päästy.

Kiittimo.