Vuoksen varrelle varttumaan

  Rakas päiväkirja Kello on 2252 ja kesäloma on virallisesti päättynyt. En kyllä tienny pitäväni luovan kesätauon päiväkirjasta, mutta jumalauta voi ämmä tunkee ohjelmaa kolmeen kuukauteen. Henkisesti jo vuosia sitten invalidisoituneena ihmisenä tällanen sosiaalinen elämä on TODELLA kuluttavaa. Oon fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti niin loppuun kaluttu, ettei edes alkon myyjät mua enää tunnistais samaks ihmiseks. En aio nähdä ketään tai tehdä mitään ainakaa kuukautee. Enemmän ja vähemmän oikeestaan toukokuun lopulta asti ollu menossa, tulossa ja viihdyttämässä. Muutin kyllä takas Imatralle, mutta ilmeisesti alitajunta ei suostu sitä vielä uskomaan ja kiikuttaa mua Mansesterin suuntaan hyvä ettei viikottain. Ei mikään ihme, etten baarista kotiin lähtiessäni muista edes omaa osotettani. Ei sillä, etten kyllä muista myöskään omaa nimeäni. Mutta muutokset vaatii aikaa sisäistyäkseen! Toivottavasti myös poliisit uskoo tän selityksen mikäli ne joskus mut pysäyttää. Otin loppukevääs...