Rakas päiväkirja

Kello on 1818 ja jumankauta ku tietäs mitä sitä tekis isona.

Mä oon ilmeisesti jollain tavalla kirottu kahden viikon työputkiin täällä Imatralla. Tai ainaki ikävästi tää kaava alkaa sellaseks muodostua. Muutin tänne töihin kauppaan ja kerkesin siellä olla pari viikkoo kunnes jalka sano yhteistyösopimuksen irti. Nyt kerkesin olla pari viikkoo duunis kunnes kukaan ei halunnu enää maksaa mulle palkkaa. 

Ei kai tässä muuten mitään, mutta perhana kun oli jo kerenny asennoitua rahan saamiseen. Tässä työttömänä kun pyörii, ni ei paljoo toi lompakko pääse lihomaan. Nyt kerkesin jo haaveilla, että puolen vuoden ajan ei tarvii ihan jokaista pennosta laskee ja mahdollisesti jopa sais jotain säästöön. Ja tää työ olis myös helpottanu ens kesää ja alkusyksyä rahan suhteen. Nyt se helpotus sit katos ja jos en tässä kevään mittaan saa jotain selvyyttää tulevaisuuteen, ni kesän koittaessa alkaa olee aika tiukat paikat. Noo, onneks sitä sentään on tottunu siihen, ettei asiat mee niin ku römssöös, ni ei ihan yllätyksenä enää mikään tuu.

Ja niin ku kaveri, joka samassa tilanteessa pyörii, totes, ni onpahan taas aikaa keskittyä itteensä. Ja siihenhän tässä tosiaan nyt sit on aikaa. Täytyy vissiin tehdä siitä ittestä huolehtimisesta oikeen kokopäivätyö. Toimintasuunnitelma, aikataulu ja kaikki. 

Telkkarista tuli just uuden fazer suklaan mainos. Karamelli poppari. Joka kerta ku käyn kaupassa ja nään sen, mietin onks se uhka vai mahdollisuus. Jotenki se tavallaa kuulostaa niin hyvältä, et todennäkösesti se on iha hirveetä. Omalla kohdalla ainaki oon tehny huomion, et jos joku kuulostaa iha jäätävän hyvältä se ei sitä oo. Ja siis toinen huomio minkä oon tehny, en osaa syyä enää karkkia. Tai siis osaan, mut en samalla tavalla ku ennen. Kun ostin pussin, ni yleensä se ei seuraavaa päivää nähny tai ihan korkeintaan seuraavan päivän. Nyt se näkee useesti melkee viikon verran päiviä. Sain viime viikolla syötyä loppuun karkkipussin, minkä ostin joulukuun alussa. Nyt ostin eilen irttareita, ni en oo ees muistanu tuoda sitä pussia keittiöstä tänne olkkariin. Oonkoha mä yhteensä viis karkkia siitä syöny. 

Ikävä kyllä nää vaikeudet karkkien syönnissä ei heijastele millään tavalla mun ulkoseen olemukseen aka painoon. Voin siis vissii turvallisesti vetää johtopäätöksen, etten oo lihava karkin takia. Jäätelöäkää mä en nykyää oikee syö ku täältä perähikiältä ei saa mun lempparijätskiä enkä sit jaksa muutakaan syödä. Ruokaahan mä kyllä sitten syön kaiken muun edestä, enkä varsinaisesti mitenkää terveellistä. Meinasin sanoa, että luulis ny ku mulla on kaikki aika maailmassa, että jaksaisin tehdä ruokaa, mutta eihän aika kyllä ikinä siinä oo ollu ongelma. Ongelma on, ettei ruuan laittaminen kiinnosta mua hitonkaa vertaa. Kriteerit mun ruualle on, että siinä on mahdollisimman vähän komponentteja ja se vaatii mahdollisimman vähän aikaa. Ja tietty, että se on sen verran hyvää, että pystyn sen syömään.

Kolmen viikon päästä alkaa talviolympialaiset. Jeeeessssss. Korona on perunu niin paljon hiihtokisoja tällä kaudella, että on melkee ollu ankeeta. Toivottavasti olympialaiset pystytään järkkää. Ja jumankeuta, jos kesällä vielä korona jyllää siihen malliin, et yleisurkkaa joudutaan perumaan. 

Mietin tässä yks päivä, että kuinkakohan kauan Suomi ja maailma meinaa koronan takia elämää rajottaa. Tässä on nyt menny kaks vuotta. Onkohan jotain takarajaa mietitty vai meinasko hallitus, että kymmenen vuoden päästäki vielä pidetään kaikki paikat kiinni ku joku seittemässadas koronavariantti bailaa menemää. Alussa kun jengiä kaatu koronaan ku sieniä sateella, ni lähinnä huvitti tää ihmisten "eihän se oo ku flunssa" kommentointi. Kyllä se nyt vähän enemmän oli ku flunssa sori vaan. Nyt kuitenki käsittääkseni nää uusimmat variantit alkaa menettää tehoonsa, ni se vähä niin ku alkaa olee jo flunssa. Tosin alalla oleva kaveri sano, että kaikkein uusin variantti olis vaikeemmin tarttuva mut vaarallisempi. Että mene ja tiedä. Mutta tosiaan toivon, ettei päättävät elimet oikeesti meinaa, et on ihan ok pitää 5+ vuotta maa kiinni. Siinä vaiheessa alan kyllä jo harkita muuttoa muualle. 

Eiköhän nää ajatukset nyt ollu tässä. Ei mulla varsinaisesti edes ollu mitään kerrottavaa. Nyt haen sen karkkipussin tähän sohvalle ja täytän limulasin. 

Kiittimo.