Rakas päiväkirja

Kello on 0108 ja ajattelin tehdä pikku pikku päivityksen. Haluun avautua, ni en viitti seuraavasta tehdä mitään novellikokoelman pitusta raapustusta. En jaksais sitä edes ite lukea, ni saati ne pari hassua lukijaa, jotka tätä mun lisäks lukee.

Oon itseasiassa muutamanki kerran mietiskelly, et kun tätä käy aika tasasesti lukemassa noin 5 ihmistä. Vähän plus miinus riippuen ties mistä. Niin siis miettiny, että kukahan tätä lukee. Teidän ei tarvii paljastaa itteenne, mutta hauska pohtia, että ketä oikeesti kiinnostaa mun jutut niin paljon, että jaksaa tätä shaibaa. Arvostan kyllä teitä kovasti. Täältä kaukaa tietämättömyyden verhon takaa.

Vihdoin ja viimein ravintolarajotukset loppu ja otin ihan viimesen päälle ilon irti elämästä. En nyt ihan joka päivä oo viittiny baarissa käydä, mutta perjantaina ja lauantaina tuli kyllä molempina käytyä. Perjantaina oli vielä ihan spessu mahti päivä kun pääs piiiiitkästä aikaa Yölinnun keikalle. Kyllä vaan oli taas niin hyvä setti. Viime kesänä edellisen kerran nähny, että ei onneks koronaa edeltävään aikaan tarvii matkustaa. Mutta kyllähän sitä useemminki kuuntelis. Porukkaa oli kai ihan ok. Oltiin eturivissä, ni jotenki en iha havainnoinu paljonko oli väkee. Sen kyllä tiedän, että tiskillä ei juurikaan ollu jonoo, mutta jumalauta kun palvelu oli hidasta.

Itekin entisenä asiakaspalvelijana ymmärrän, että välillä voi olla palvelussa vähän haasteita. Varsinkin, jos ei oo tarpeeks porukkaa. Mutta myös aika vakituisena baarissa kävijänä voin sanoo, että kyllä niitten baarimaijojen kello kävi takaperin. Rupesin siinä jonossa jo kirjottamaan toiveluetteloa hautaustoimistossa työskentelevälle kaverille. Ei tarvii sit arpoa kun tulee mut noukkimaan tiskin edestä, että mihinkä kuskaa. Iha vielä en oo niin kyrpä, että laittasin asiakaspalautetta aiheesta, mutta tää oli nyt toinen kerta samalla kaavalla. Kolmas kerta toden sanokoon ja jos ei oo otteet rivakoitunu, ni sit lähtee kyllä palaute. Siellä käy kuitenki aika paljon vanhoja ihmisiä, eihän kukaan vittu jaksa tiskillä seisoo puolta keikasta.

Lauantaina sit ihan kasuaalisti kaverille istumaan iltaa. Tällä kertaa paikalle oli tullu muutama muukin meidän lisäks. Mukavaa vaihtelua siihen, että yleensä aina kaksin saadaan liikkua. Ei sillä, että siinäkään mitään vikaa olis. 

Sunnuntai meniki sit normaaliin malliin koko päivä maaten ja urheilua seuraillen. Talviurheilussa on se etu kesäurheiluun verrattuna, että se on monipuolisempaa ja kestää pidempään. Tai siis että kun talviurheilua (mitä mä seuraan) on alppihiihtoo, maastohiihtoo ja ampumahiihtoo. Niitä tulee vähän vaihtelevasti to-su akselilla joka päivä kaikkia tai useempana päivänä. Saa siis ihan tosissaan sunnuntaina kammeta ittensä sängystä sohvalle klo 10-12 aikaan ja siinä tuijottaa telkkarista urkkaa 6-8 tuntia. Jos vielä bonarina väliin isketään luistelua tai jumppaa, ni avot. En tiedä mitään parempaa kun maata sohvalla kaheksan tuntia sunnuntaina ja tuijottaa urheilua. Kesällä tulee timanttiliiga ja niitä on 2-3 kuukaudessa ja yleensä tulee vielä viikolla. Muutama hassu kotimainen skaba maustaa palettia, mutta ei kesällä kyllä tarvii kovin montaa tuntia tv:n edessä könöttää. Varsinki ku viime vuosina timanttiliigan ohjelmaakin on koko ajan tiivistetty ja tehty paskemmaks kun ei oo päättäjien mielestä tarpeeks mediaseksikäs laji. Saatana.

Ja siis nää ei edes ollu vielä niitä aiheta, mistä halusin avautua. 

Jokunen viikko sitten jouduin olemaan tekemisissä miehen kanssa. Ei millään tavalla romanttisissa merkeissä. Mut siinä sit tuli ongelmaks tää avoin odottaminen kun ei voi kertoo mitään aikahaarukkaa millon tapaaminen on. Ja siis mun kaks ehkä suurinta ärsytyksen aihetta ihmisissä on myöhästyminen ja sit et ilmotetaan "nähdään jossain vaiheessa torstaina". Mun mielestä noi oikeestaan tippuu molemmat samaan kategoriaan. Ja mikä tämä kategoria sitten on?

Sä et kunnioita millään tavalla mua tai mun aikaa. Kyllä. 

Se ei todellakaan oo mikään vitun söpö pikku oikku sun persoonassa, että oot joka saatanan kerta myöhässä. Kerran pari ymmärrän, oon iha varmasti iteki myöhästyny joskus. Mutta jos se on ihan systemaattista myöhästymistä niin sun elämänhallinta on kaks vuotiaan tasolla eikä sulla oo minkäänäköstä kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Jokaisen tällasen ihmisen olis tosi hyvä ymmärtää, että tää elämä ei todellakaan pyöri heidän ympärillä ja joskus joku voi saaha tollasesta tarpeekseen. Jos se on ihan todellinen ongelma, etkä millään pysy ajassa, vaikka kuinka yrität, ni sit suosittelen ihan hakemaan ammattiapua.

Toinen asia on se, että sulla on vuorokaudessa 24 tuntia, mutta et osaa millään rajata aikaväliä, millon saavut paikalle. Jälleen kerran ymmärrän kerran pari tilanteesta riippuen, mutta jatkuvana tapana ei. Hienoo, että sulla on ihan vitusti ohjelmaa ja kiirettä elämässä, mutta olisko mitenkää mahdollista ottaa huomioon, että niin saattaa olla myös muilla?! Jos on niin saatanan kiireinen päivä, ni voisko sit vaika nähdä jonain vähän vähemmän kiireisenä päivänä. Mikä vitun yksinään pyörivä aivopieru saa sut kuvittelemaan, että mä haluan käyttää suurimman osan päivästäni arvuutellen millon teidän ylhäisyytenne mahdollisesti suvaitsee antaa aikaansa meille vähän alhaisemmille ihmisille. EN VITTU HALUA.

Olkaa erittäin ystävällisiä ja opetelkaa elämään elämää niin ku aikuisen ihmisen olis suotavaa. Ymmärtäkää, että tässä maailmassa elää teidän lisäks muitakin ihmisiä ja lakatkaa tuhlaamasta muiden aikaa oman kyvyttömyytenne varjolla. Ja tää avautuminen ei alkanu kenestäkään tutusta mun elämässä. Mutta toisaalta, jos susta tuntu, että puhun susta, ni ehkä se kenkä sitten istuu jalkaan.

Huomenna meen lääkäriin näyttämään kinttuani ja keskustelemaan hänen valoisasta tulevaisuudesta. Toivottavasti tää reissu on pikkasen edellistä parempi. Ainaki mä nyt yritin tehdä taustatyötä, että kenelle kannattas mennä. Toivottavasti onnistuin valitsemaan vaihtoehdoista parhaimman.

Ei ehkä nyt muuta. Julkisivuremontti etenee ja jouduin tänää siirtämää loput tavarat parvekkeelta olkkariin. Onneks tässä mun lukaalissa neliöitä riittää, ni on kiva säilyttää tota naurettavan kokosta parvekkeen tuolia. Noh, yksinhän mä täällä onneks suurimmaks osaks pyörin, ni ehkä me mahdutaan tänne. Josko sitä loppukesästä parvekkeen valmistuttua sais vaikka tuparit järkättyä. Katsellaan ja kuunnellaan.

Kiittimo.