Vuoksen varrelle varttumaan

Rakas päiväkirja Kello on 2222 ja hitto tässähän pitää toivoo jotain! Done and done. Luin ton eilisen tekstin ja aika nopeesti pysty vetää johtopäätöksen, että olin pikkasen enemmän humalassa ku annoin itseni uskoa. Eihän tossa ollu järjen hiventäkää. Paljon sanoja, vähän tarkosta. Vähän ku eduskunnan kyselytunti. Tavoistani ja reippaudestani poiketen aattelin tehdä nyt heti putkeen jotain hieman järkevämpää ulostuloa. Tai no järkevyydestä en tiedä, mutta jos kontentti olis jotain muutaki ku jalkaa, antionnellisuutta ja onnellisuutta. Tai noh. Ketä mä yritän kusettaa. Eihän tää mun päiväkirja oo oikeestaan mitään muuta ollukaa. Mut joo. Ilokseni voin sanoa, että en oo katunu tänne muuttoa. Koska sekin oli ihan validi juttu, mikä muuttaessa piti ottaa huomioon. Kun sä muutat jostain pois sen takia, ettet haluu enää asua siellä, on ihan mahdollista, ettet edelleenkää halua asua siellä. Annoin itelleni täydet valtuudet muuttaa mieltäni vaikka puol vuotta muutosta, jos siltä tuntuis. Onnek...

Rakas päiväkirja Kello on 2325 ja saatan olla pienessä humalassa. Pääsääntösesti tän postauksen tarkotus on kerätä kokoon ajatukset vuoden ajalta, jona mä täällä skutsissa oon asunu. Koska suunnittelin asiat erittäin huonosti, ni tajusin vasta päivää ennen Tampereen reissua, että hetkinen vittu mähän oon asunu vuoden verran Imitsussa ens viikon keskiviikkona enkä mä oo sillon täällä. Koska tää juhlapäivä nyt ei varsinaisesti paina vaakakupissa, ni en muuttanu suunnitelmia. Ja to be honest kyllä me sitä äitin kanssa kevyesti Tampereella juhlistettiin. Mutta nyt siis kertaan tätä viimestä vuotta ja ainaki lähes kaikkee mitä se on pitäny sisällään. Vuos sitten mä olin rikki. En mä sano, että olin niin hajalla kun ihminen voi olla, mutta kyllä mä jumalauta olin hajalla. Mun työpaikka oli syöny viimesenki halun elää mun elämää, Tampere itsessään ei tarjonnu kun nurkka nurkalta huonoja muistoja ja päivät meni miettiessä miten selviäisin seuraavaan. Vähän ennen tätä mä kuitenki olin jo saanu ...