Rakas päiväkirja

Kello on 2222 ja edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, etten enää edes muistanu miten mulla on tapana alottaa tää lässytys. 

Olin vahvasti siinä uskossa, että oon kirjottanu vuodenvaihteen tienoilla edellisen kerran, mutta enpäs näköjään ollukaan. Ihminen on erehtyväinen. 

Suurin syy kyllä kirjottamattomuudelle on ollu vahvana pinnalla oleva tapahtumattomuus. Talvi on jalalle vielä kesääkin hankalampaa aikaa ja en mielelläni lähi ellun kanana tonne luistelee. Ellei meinaa lanttu vallan seinille levitä.

Vuosi vaihtu vähän edellistä rauhallisemmissa merkeissä kaverin kanssa tiktok livetellessä. Kyllä. Oon päässy uudelle orja-levelille tässä somen maailmassa ja alkanu pitää tiktok livejä. Ehkä iha niin aktiivisesti en pidä ku olin ajatellu, mutta kerran viikkoon ny ainaki. Useemminki vois pitää, mutta kun ei sitä juuri kukaan katso, ni yksinää voin höpötellä kyllä ilman liveekin. 

Tänä vuonna en sit koulun lisäks juuri muuta ookaan tehny. Lähinnä odotellu leikkausta ja toivonu, että se asappina olis. No eilen vihdoin ja viimein sain soiteltua lasarettiin ja kyseltyä veitsen perään. Perus kiirettä on ja henkilökuntaa vähän, mutta lupas ens viikolla soitella, jos saa ympättyä meikäläisen monon huhtikuun listalle. Jos ei huhtikuu, ni kuulemma viimeistään toukokuu. Mielellään huhtikuu, jottei koko kesä mee toipuessa.

Koulusta oon hyvin todennäkösesti jo jossain edellisessä postauksessa valitellu ja ei se sen ruususemmaks oo muuttunu. Aprikoin vaihtoehtoja ja oottelen jalan kuulumisia, että mitä sitä sit kuitenkaa elämällään tekis. Edelleenkää en oo varma tästä suunnasta. Jos johonki suuntaan kallistun, ni kauemmas korkeintaan. Tosin kallistumisten takia tässä jamassa ollaan, että vähemmän ehkä sitä. Kattelen nyt kuitenki vielä tän lukukauden loppuun josko sieltä joku motivaatiokärpänen kävis hutmauttamassa.

Tampesterissa kävin viime viikolla pientä lomailua viettämässä. Ajankohta valikoitu, koska oli pakko päästä Poriin keikalle. Tarkotus oli tehdä kiva rai rai reissu kaverin kanssa, mutta ketään yllättämättä ex työnantajani pilas tän(kin). On se jumalauta vaikka et enää edes oo kyseisen helvetin palkkalistoilla, ni silti se onnistuu pilaamaan suunnitelmat. Noh, onneks äippä on aina olemassa ja sain pakotettua (ei se edes ollu niin vaikeeta) mun mukaan. Siellä oli Erika Vikman, ketä en livenä oo vielä nähny, ja nyt oli PAKKO nähdä. Paikalla oli myös Movetron ja Petri Nygård. 5/5. 

Tampereella näin koiruliinoksia, söin rafloissa ja otin rilääksiä. Tampereelle mennessä on pakko aina käydä vähintään pari kertaa ulkona syömässä. Täällä hevonvitussa kun ei Rosson lisäks muita ravintoloita ole, ni kotiruoka tulee tutuks. Ja valitettavasti meidän Rosso on ihan perinteinen ketjuravintola, joka ei tasollaan hämmästytä kun korkeintaan negatiiviseen suuntaan. Pitsat siellä kyllä on ihan mukiinmenevät. Tohtii välillä käydä kun haluu muuta kun omia pöperöitä. 

Ainii koulusta sen verran, että löysin uuden low tason elämässäni. Saatiin takas viimesellä tunnilla kokeet, joita käytiin siinä läpi. Huomasin tehneeni hyvinki itsevarmasti laskutoimituksen 7-2=2. Sen kymmenen minuuttia epäuskosena tuijotin sitä paperia, että oonko mä ihan tosissani kirjottanu ton. Lopulta oli pakko uskoo asia faktaks ja aloin kelailee kokeentekohetkeä ja mietin, että kuinka kännissä mä oikeen olin. Vai olinko ehkä ottanu jopa aamulla väärät lääkkeet. Tänään saatiin onneks kemian laskujen koe takas ja sain kahta pistettä vajaa täydet. Se hieman edes palautti mun uskoa itteeni ja ylipäätään tähän elämään. Joskin toi edellinen keissi jää vainoomaan mua ikuisiks ajoiks. Tiedänpähä jo nyt, mitä tuun kertaamaan kuolinojassa. 7-2=2. Fantastista.

Kaveri menee ens kesänä naimisiin ja otin hoitaakseni muutamat DIY tehtävät. Mä kun lojumisuuteni aikana kerkesin kunnostautua näissä tuunaustehtävissä. No ei ne sen vaikeempia ollu kun purkkei ja purnukoi vähän spreijailla, glitteröidä ja maalailla. Tosin sekin osottautu tässä kerrostaloyksiössä ihan mielenkiintoseks tehtäväks. Sain eilen suurimman osan projektista tehtyä, jota siis vessassa suoritin, ja siivous oli mielenkiintonen prosessi. Se on toi spray-maali vähä niin ku paskakerros seinässä/katossa. Se kun on siihen ajansaatossa tasasesti kasaantunu, ni sä et oikeestaan tajuu edes sen olemassaoloa. Ennen ku teet sen virheen ja päätä jonku tahran pyyhkästä seinästä. Kolme päivää myöhemmin huomaat hinkannees asunnon kaikki seinät ja katon. No näin kävi vessan kanssa.

Rupesin siinä kattelemaan ympärilleni, että tossa näyttäs olevan vähän harmaata ja ihan ku tossa olis glitteriä. Silmä alko kiertää ympäri vessaa ja melko nopeesti tajusin olevani jossain kahekskyt ja yhekskyt luvun taitteen pimeessä discoluolassa. Koko vessa oli tasasen kauniin harmaassa glitterissä. Noh ei muuta kun roudaamaan kaikki tavarat, joita ei luojan kiitos ollu paljoo, ulos vessasta ja harjaus lattiasta kattoon. Tässä kohtaa kiitin kokonaan kaakeloitua vessaa, josta tahrat lähti pois huomattavasti helpommin ku mun sielusta. Mutta tulipahan sit samalla tehtyä vessaan suursiivous. Nyt purnukat oottaa muutamaa loppusilausta ja kesän häitä. 

Häät on kyllä synttäreitten jälkeen mun toisiks lempparein juhla. Tähän ehkä suurena syynä ilmanen ruoka ja juoma, mutta hitto miksei. Ja voin luvata järkyttäneeni aivan kaikkia mun mekolla, jonka sinne ostin. Päätin olla hyvissä ajoin liikenteessä, että kerranki saisin jotain oikeesti kivaa päälle. Ja näin sinkku-ihmisenä ei se haittaakaan tekis, että näyttäsin myös kivalta. Jos morsmaikku jostain syystä lukee tätä, ni ei hätää en oo iskemässä sieltä ketään. Mutta joo niin mekko EI ole väriltään musta. Jepnii siitäs saitte. Kysyin kyllä morsiolta ennen koltun metsästyksen alottamista, että saako olla musta, jos en meinaa mitään muuta löytää. Hän omaan korvaani kuulostaen melko vastahakosesti totes, että saa. Päätin, että teen extrana töitä löytääkseni jonku muun värin ja kuulkaa eka mekko, minkä ostin niin oli täys napakymppi! Ja nyt voitte sit rakkaat lukijat ottaa vähän tukevampaa seisoma-asentoa tai ehkä jopa iskee persettä penkkiin, sillä mun uuden mekon väri on. Se on vihree! Kyllä, ihan oikein luitte. Ymmärrän yllätyksenne, koska yllätin kyllä aika huolella myös itteni. Tosi tyytyväinen oon kyllä mekkoon. Nyt vaan kaikki toivotaan, etten liho siitä ulos, koska se istuu kun nakutettu. Ainut, mikä ärsyttää, on kenkäpolitiikka. Toi on sen tyyppinen mekko, että korkokengät olis enemmän ku täydelliset, mutta minkäs teet. Nyt täytyy sit käyttää aikaa metsästääkseen kivat kengät.

Mutta joo. Siinähän sitä nyt oli vähän mennyttä ja vähän tulevaa. Kesätöitä en oo hakenu, koska jalka. Saanpahan vielä yhden kesän nauttia lööbailusta. Tai toivottavasti vaan yhden kesän, en haluis enää ens vuonna olla oottamassa leikkausta. 

Leikkausta, lomaa ja kesää odotellessa.

Kiittimo.