Rakas päiväkirja

Kello on 0014 ja mulla on 3 päivän päästä synttärit. Jos siis aattelee, et nyt on keskiviikko. Ni 3 yötä. Jee.

Oon aina välillä yrittäny miettiä tätä mun suurta rakkautta synttäreitä kohtaan ja mistä se kumpuaa. Enkä kyllä tiiä. The end kiittimo. 

Noh, ehkä jotain muutaki. Ei mulla koskaan penskana mitään aikaansa nähden ultimaattisia synttäreitä ollu, mistä olis jääny joku kauaskantonen buugi. Hyviä synttäreitä kyllä toki oli. Oli paljon vieraita, oli kivoja leikkejä, oli lahjoja ja hyvää tarjottavaa. Ja sai aina pukeutuu nätisti. Jostain syystä mä vaan synnyin rakastamaan syntymispäivää. Ei kyllä uskois tällä järisyttävän positiivisella ja elämänmyönteisellä asenteella, minkä nykyään omaan. 

Oon tässä viime aikoina miettiny miten perseestä on yrittää toipua menneestä ja samalla elää elämää eteenpäin. Tulee vähä sellanen fiilis kun makaisit leikkauspöydällä, missä joku ompelee sun haavoja kiinni. Aina kun se saa yhden haavan ommeltua, jonneki muualle aukee uus haava. Tai huonossa lykyssä jo ommeltu haava aukee uudestaan. Välillä saa ommeltua useemman haavan ennen ku jostain uus repsahtaa. Kovasti toivot jossain kohtaa kerkeeväs paikata kaikki sen hetkiset haavat ja sit voisit keskittyä ennaltaehkäsyyn paikkaamisen sijasta. Vai onko se edes tilanne, mihin voi päästä? Toivottavasti.

Kävin viime viikolla magneetissa kinttuni kanssa, mutta siitä ei kyllä kovin oo uutta kerrottavaa. Tulokset tulee kyllä, mutta ei ketään kuka niitä osais mulle tulkita. Oletan, että ortopedin aika on tulossa, mutta herra tietää millon. Viimeks ne unohti vallan lähettää mulle sen ajan ja odottelin vähän turhan pitkään ennen ku perään soittelin. Nyt ajattelin soittaa tossa elokuun loppupuolella. Pääsee miettimään kolmatta leikkausta ja odottelemaan sen saapumista.

Perjantaina alkais kesän päättävä kiertue. Ensin perinteisesti kalevan kisat. Lahdessa. Jep, hyi vittu. Sit siitä pariks päivää suunnittelemaan seuraavia liikkeitä. Jonku sorttinen perinteeks muodostunu road trippi olis tarkotus heittää, mutta ei olla yhtään vielä suunniteltu, että minne. Aateltiin vähän tutkailla sääkarttaa ja sen jälkeen tehdä lopullisia ratkasuja. Sen verran tiedetään, että puolessa välissä kuuta täytyy tulla tekeen pyrähdys imatralla kun kaverilla on tuparit. Ja minähän en juhlia väliin jätä. 

Kemuloinnin jälkeen sit loppukuuks nokka kohti tampesteria. Ja siellä on sit kuun lopussa festarit! Wuhuu!! Ei painu tämäkään kesä historian kirjoihin festarittomana kesänä vaikka viime tippaan meneeki. Oli sen verran hyvin toi hinta-laatusuhde kohdillaan niissä geimeissä, ettei voinu olla ostamatta lippuloita. Oon yrittäny pitää kiinni ajatuksesta, että kerran kesässä tarvii festeille päästä. Vaikka tätä ikää ny kovaa vauhtia tuleeki lisää, mutta ei pidä jäähä tuleen makaamaan. 

Sen jälkeen tuun sit hetkeks rauhottumaan kotio ja lataamaan sosiaalisia pattereita. On jo siihen syyskuun alulle mökkiyö suunnitteilla, mutta siitä sitten lähemmin. Todennäkösesti tässä syssyllä/talvella tulee melkosen paljon tampereella oltua. Tai ainaki niin paljon ku lanttu kestää mamman nurkissa majottua. Sellasta pientä 'kyllä routa porsaan kotiin ajaa' fiilistä ilmoilla. 

Tää kesä on kieltämättä menny aika nopeesti. Kesäkuun ensimmäiset viikot meni jalan kanssa toipuessa ja vähän jo heinäkuun häitä odotellessa. Nyt kun sai häät juhlittua (mitkä muuten oli erittäin jees) ni tää loppu heinäkuu menny yhessä hujauksessa. Mutta sen kyllä huomaa, ettei nyt oo kesän loppumisesta samanlaista stressiä kun viime kesänä oli. Johtuen koulun alkamisesta. 

Toivon todella, että sit kun löydän sen oman juttuni, ni tollaset stressitunteet jne ei oo enää paikalla. Ja varovasti toivon myös, että vuoden päästä mulla olis jo selkee suunta siitä, mitä elämälläni teen ja mihi meen. Nyt tää on lähinnä tällasta leikkauksen odottelua kun en voi mihinkää täältä lähtee. Jos oikee uskaltaisin toivoo, ni kahden vuoden päästä tästä olisin jo työelämässä. Yritän muistaa tän ja miettiä kahden vuoden päästä missä oon. Oonko päässy eteenpäin tästä nykyisestä lievästä toivottomuuden suosta. 

Eiköhän tämä päivitys ollu tässä. Ei kauheesti purettavaa, mutta jotain pientä. Seuraavan kerran sit syyskuussa asioiden äärellä kun palaan kotiin akkujen lataukselle.

Olkoon loppukesä meille suosiollinen.

Kiittimo.