Rakas päiväkirja

Kello on 1927 ja jos mahdollista mulla on vielä vähemmän sanottavaa kun edellisellä kerralla.

Tänään sain viestiä, että kipupolin aikaa siirretään. Piti siis olla 1.11 ja yrittivät siirtää sitä 8.11. Mikä sinänsä on ihan sympaattinen ajatus, mutta ei käy. Lähetään mamman kanssa 1.11 Tampereelle ja siellä tuun olemaan tammikuulle asti. Tai no vähän sinkoilen esim Kuvolaan, laivalle ja Pohjanmaalle, mut noin pääasiassa Mansessa. Ja en siis totta tosiaan ajatellu minkää kusisen kipupolin takia siirtää mun suunnitelmia Tampereella. Yritetään nyt sit kattoo mulle joku muu aika joskus. Tässä konkurssissa se ei oo niin kuukauden päälle.

Työpaikkojen haku on sujunu oikeen kivasti. Niistä takaspäin kuuleminen ei niinkään. Ei kun itseasiassa n. 20 paikasta, mitä tässä parin kolmen viikon aikana oon hakenu, yks vastas mulle takasin, että kiitos mutta ei kiitos. Ilmeisesti siitäkin pitää olla kiitollinen, koska tosiaan keltään muulta en oo saanu edes pakkeja. Pelkkä tyly ghoustaus. Joka kyllä kieltämättä kuulostaa tutulta mun toiselta elämän osa-alueelta. 

Kyllähän se tietty vaikee on tällasena aikana, kun työttömiä on yhtä paljon ku rikollisia eräässä hallituspuolueessa, ettiä duunia, mihin sulla ei oo sen enempää koulutusta kun kokemustakaan. Mutta kyllä mä nyt ainaki ens kevään jatkan hakemusten pommittamista ja toivon, että jossain on joku HR-ihminen, joka näkee sen mussa kytevän valtavan potentiaalin. Ja pidän pienenä plussana omaan pussiin valmiutta muuttaa ties minne mörön perseeseen työn perässä. Niitä, joilla on valmiuksia saaha kunnollista duunia, jostain oikeelta paikkakunnalta, ei välttämättä kiinnosta viiden asukkaan kyläpahanen paikassa, jossa nettiyhteys toimii rukouksen voimalla. Jos sitten duunia ei ponnisteluista huolimatta ala ens kesään mennessä kuulua, ni sit se on pakko hakeutua jälleen kerran koulukirjojen pariin. Jos sen joudun tekemään, ni sit yritän kyllä pitää huolen, että saan nauttia vielä yhden kesän joutilaana ennen ku toivon mukaan alkaa loppuelämän kestävä työura.

En itseasiassa oo oikee viel ees jaksanu selvittää millasia tukia ja millä rahalla mun olis mahdollista opiskella. Mitä nyt hieman uutisista ja somesta asiaa oon saanu tietooni, ni opiskelut on aika kovan leikkurin alla. Mä onneks oon onnettomuuteni kanssa pikkasen erilaisessa asemassa. En ainakaa oo nähny, että kuntoutusrahaan ja muuhun oltas tekemässä muutoksia/leikkauksia. Pitää ens viikon perjantaina pyyttää ortopedilta sellanen lausunto, että eivät voi olla myöntömättä kuntoutusta. Eläkepaperit olis kyllä vielä siistimpi, jos totta puhutaan. 

Ainii kävinhä mä työkkärin kautta ura-neuvojallakin ku se nyt ilmasta on eikä mulla varsinaisesti mitään kiihottavampaakaan tekemistä tässä oo ollu. En kyllä tiedä kumpaa se paltsu enemmän vitutti, mua vai herra työkkärin herraa. Joteki pikkase vaikee repii idiksiä mitä sitä haluis tehdä kun oikeen mikään ei kiinnosta ja se vähä mikä kiinnostaa, ni en pysty. Hän oli jotenki kovin fiksoitunut siihen, et mun pitäs mennä ammattikorkeeseen tai yliopistoon. En vielä ekalla kerralla tohtinu hälle sanoa, että anteeks vaa mutta mä oon idiootti. Jos nyt koskaan mun lahjakkuudet on ollu älyllisellä puolella, ni saati nyt ku mun aivot ei oo saanu minkäälaisia virikkeitä about kolmeen vuoteen ja lähinnä lillunu hartwall-marinadissa. Plus että mä en edes pystyis kävelemään siellä koulun sisällä niille tunneille.

Tähän liittyen kävin viikko pari takaperin reilun tunnin verran tekemässä erilaisia testejä, missä selviteltiin millä osa-alueella mun vahvuudet makaa. Odotan innolla tuloksia. Hänen kanssaan on maanantaina soittoaika. Toivon, että tulosten läpikäynti valottaa myös hänelle kuinka mahdoton ajatus yliopisto tai ammattikorkee on. 

Muttajoo. Tällasia suunnitelmia ny lähitulevaisuuteen. Vähän on menny laukalla ny menneet viikot kun kokoajan on jotain kissanristiäisiä. Onneks tällä viikolla saa levätä, koska sit on taas pari viikonloppua putkeen halloween kekkeröintiä. Joskin ootan innolla kun saa ehkäpä ensimmäistä kertaa ikinä halloweenina oikein pukeutua teeman mukaisesti, jeij. Marraskuu sit taas vähä hiljasempaa siellä Mansen suunnilla ja joulukuussa täytyy sit taas pikkujouluilla. 

Kattellaan taas jossain kohtaa kun on jotain kerrottavaa.

Kiittimo.