Vuoksen varrelle varttumaan

  Rakas päiväkirja Kello on 1925, mä oon kotona ja on vuosi 2024. Olin tosiaan pitkän aikaa Tampereella ja nyt ollu pari päivää kotona. Ja sanoisin, että luojan kiitos. Kivaahan sielläkin toki oli, mutta on ihana olla kotona. Saatoin myös tajuta, että musta ei ehkä oo enää ikinä asumaan kenenkään kanssa. Oli todella rasittavaa kun joutu miettimään toista ihmistä melkeen kaikessa tekemisessä. Pitkä aika sinkkuna on ehkä tehny musta liian itsekkään, et kykenisin enää noin paljon miettimään jotain toista. Ei sillä, että vaaraa tälläseen kimppa-asumiseen myöskään olis.  Puretaan nyt sit kinttu-asia heti ulos systeemistä. Edellisessä kirjotuksessa tosiaan oli vielä kaikenlaista toivoa. Noh, nyt sitä ei enää sit oo. Kävin vähän ennen joulua ortopedien kanssa tapaamisessa ja he tuli siihen lopputulokseen, etteivät leikkaa. Jotenki jäi vähän fiilis, että he mielummin pumppais mut vaan täyteen lääkettä ja toivovat ongelmien ratkeevan sillä. Ennen kipupolijuttuja oli vielä ehdottomasti ...